keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Marseillen kala-apajilla

BOUILLABAISSEN MAISEMISSA

Välimeren rannan kuuluisa satamakaupunki Marseille on Ranskan vanhin kaupunki ja sen nimi on lainattu maan kansallislauluun. Marseille tunnetaan lisäksi oliiviöljystä valmistetusta, luonnollisesta saippuastaan sekä tietysti maailmankuulusta bouillabaisse kalakeitostaan.
Tarinan mukaan bouillabaisse on ollut Marseillen alueen köyhien kalastajien ruoka. Keittoon on kerätty kaikki se, mitä päivän saaliista ei saatu torilla myytyä. Jokainen keitto on yksilöllinen ja isäntänsä mukainen.

.
Tänä päivänä bouillabaisse on ylellisyyttä ja sen syönti oli ainakin minulle elämys. Herkullisen maun lisäksi myös annosten koko ja määrä yllätti keittoon erikoistuneessa ravintolassa. Ruokahalua olisi pitänyt olla kuin raavaalla ulkotyötä tekevällä miehellä, jos olisi mielinyt koko annoksen syödä. Huvittavinta oli, että ravintolan isäntä huolestui siitä, että emme pitäneet hänen keitostaan, kun emme kolleegani kanssa syöneet kaikkea. Hän kiikutti pöytäämme talon tarjoamat jättiläisjälkiruoat, jotka nekin jäivät suurelta osin syömättä. Ja isännän ilme sen kuin kurjistui. Nirppanokkia naisia, hän varmaan ajatteli.....
Totuus oli, että keitto oli taivaallista, samoin profiterolles, mutta....harvoin on sellainen tunne, että vyöryy ulos ravintolasta keittoa syötyään - Marseillessa kävi näin.


Visiitti kaupunkiin toi minulle todellisen ymmärryksen sen merellisyydestä. Meri ja kalastus tuovat siellä elannon monille. Tuoreus ja maku ovat ennenkokemattomia.


 
Aamun kalamarkkinoilla saalis ei valheita kaipaa, kuvat kertovat kaiken.

 
Aikaisen marraskuisen aamun tunnelma oli sekä lämmin että kuulaan kirpeä

 
Retki kaupungin ulkopuolella olevalla kalastajasaarelle avasi upean näköalan mereltä kaupunkiin päin

 
Saarella meren antimia sai nauttia kalastajien omassa kyläravintolassa,
kalastajien keskellä. Ilman ketään muita vieraita, saati sitten turisteja.

 Terveisin

2 kommenttia:

Marjatta kirjoitti...

Oi, oi, sillä taas tuli ikävä Ranskaan. Olen ollut aikuisiällä kielikurssilla Nizzassa. Asuin perheessä ja vierailin Madamen kanssa perheen tyttären kotona Marselleissa. Yhtenä ruokana oli juuri bouillabaissea eli ranskalaista kalakeittoa.

Perheessä asuessa opin hyvin läheltä ranskalaisen perheen arkea. Ruoka-aika oli ruoka-aika, keskityttiin syömiseen eikä taustalla ollut tv tai radio äänessä.

Kielikurssin jälkeen olen harvakseltaan pitänyt yhteyttä perheeseen ja olemme tavanneet sekä Ranskassa että Suomessa.

Marja Bruun kirjoitti...

Palasin juuri viikon lomalta Ranskasta - haikein mielin..
Olipa kiva lukea nämä kommenttisi ja vielä kerran ajatuksissa palata takaisin tuohon mahtavaan maahan.

Minullakin on Ranskassa asuvia ystäviä ja heidän elämänsä seuraaminen on ollut rikkaus.