TEEHETKI
Loppiainen on omalla tavallaan surullinen juhlapyhä, sillä se lopettaa joulun. Eilen illalla otin vielä viimeiset tunnelmat joulumusiikkiin käydessäsi Cantores Minores -poikakuoron loppiaiskonsertissa Porvoon tuomiokirkossa. Ohjelmassa olivat Bachin Jouluoratorion kolme viimeistä kantaattia, jotka kertovat uuden vuoden ja loppiaisen tapahtumista.
Kuulijakunnassa näytti olevan mukana monia laulajia Porvoon Oratoriokuorosta ja loppiaistoivotuksia toisillemme sanoessamme huomasimme aloittavamme myös odotukset oman pääsiäiskonsertin valmistelusta.
Tänään olemme kerranneet viime vuoden matkoja. Bakun ihanan konserttitalon puistossa vietetty teehetki paikallisten taiteijoiden seurassa nousi elävänä mieleen ehkä musiikin innoittamana. Seurueemme suuri sooloviulisti oli nuorena soittanut oopperan orkesterissa kaikki tutut oopperat ja hän huomaamattaankin vihelteli niitä jatkuvasti. Välillä hän päästi uljaan lauluäänensä valloilleen ja antoi kuuluvan näytteen kaukaasialaisesta laulusta.
Täyteläinen, maan eteläisillä ylänköalueilla kasvanut, tee tarjoiltiin
manteleiden, pähkinöiden ja sokerilmarinoitujen hedelmien kanssa.
Tänään kotona kaapista löytyivät matkamuistoiksi hankitut teelasit
ja purkillinen Azerçayta. Niistä rakennettiin mukava teehetki,
jossa mietittiin uuden vuoden matkasuunnitelmia.
Loppiaisena oli hyvä lopetella myös jouluksi hankitut kuivahedelmät ja pähkinät.
Ja tähän tarjoiluun ne istuivat kuin tilattuina.
Hyvää Loppiaista,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti