Kaatosade piiskasi kasvoja. Pimeys hiipi myös mielen sopukoihin, kun kaikki tekemöttämät jouluvalmistelut nousivat pintaan. Kengät kastuivat. Sydän hakkasi vieläkin taas kerran pitkäksi venähtäneen päivän työkiireen tahdissa. Kuopus soitti ja kysyi : "äiti, mitä me syödään tänään?".
Ilman yhtään ajatusta sain sanottua, mentäiskö nyt niille etanoille? Kuopus oli esittänyt kauan sitten haaveen, että kävisimme jouluisessa vanhassa Porvoossa etanoilla. Tästä oli sovittu, mutta sopivaa aikaa ei vain tuntunut löytyvän.
JOO - sain riemullisen vastauksen. Ja ilahduin itsekin. Niin sitten hipsimme sisään kuusen oksilla somistetusta puuportista ja saavuimme kuin toiseen maailmaan.
Meidät otti vastaan tunnelmallinen ja rauhaa huokuva sisäpiha jouluvaloineen ja koristeineen. Oli helppo huomata, miten omassa mielessä ja kehossa tapahtui muutos välittömästi. Rauha alkoi tarttua.
Ja viimeistään tuoksuvien etanapannujen ääressä olimme löytäneet hyvän mielen ja ainakin hetkeksi koulumurheet ja työkiireet olivat jättäneet meidät rauhaan. Imimme itseemme paitsi valkosipulivoita myös rauhaa ja lämpöä.
Kuuntelimme naapuripöydissä istuvien jouluseurueiden kertomuksia joulun odotuksesta. Näimme onnellisia kasvoja, kun tuli aika vaihtaa lahjoja, halata ja toivottaa läheisille hyvää joulua. Nautimme henkilökunnan palvelumielestä ja ilosta. Aloimme muuttua sammakoista prinsessoiksi.
Terveisin,
2 kommenttia:
Postauksesi rauhallinen tunnelma sai minutkin unohtamaan tekemättömien töiden listan. Kiitos!
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Oikein hyvä, jos tunnelma voi laajentua:)
Lähetä kommentti