Mikä tunne herätä, kun oli valoisaa ja satoi lunta. Viikonloppuna siirryttiin kesäaikaan, mutta luonto ei siirtynyt. Se kulkee oman kellonsa mukaan. Nyt sopii vain toivoa, että luontokellokin kääntyy pian kohti kesää. Ja, että kehon kello tottuu taas ajan siirtoon.
Terveisin
2 kommenttia:
On siirrytty kesäaikaan , mutta luonto todellakin tulee perässä.
Ihailen aktiivisuuttasi. Ihailen myös sujuvaa tekstiäsi ja valokuviasi. Kuusamo toi mieleen hyviä muistoja, siellä asuu ystäväperhe ja siellä on vietetty iki-ihania aikoja sekä sisällä että kauniissa luonnossa.
Joka kerta on tapana pysähtyä Suomussalmella Hiljaisen kansan äärellä. Olipa kesä tai talvi, teos mykistää.
Maskeerauksen tulos oli huikea, taitava ja taiteellinen tytär.
Hyvää alkavaa viikkoa lonkkakipuisen ja sairaslomalaisen näkökulmasta.
Voi, toipumista nyt sinulle!! Pidä mieli iloisena, se auttaa kestämään kipujakin paremmin.
Hiljainen kansa on siis yhteinen suosikkimme. Se on vaan niin vaikuttava. Muistan vieläkin sen ihmetyksen, kun näimme teoksen ensimmäisen kerran. Ja nyt sitä oikein odottaa tulevaksi...
Kuusamo on kiva, kun se on niin "lähellä" = järkevän ajomatkan päässä ja silti se yllättää aina uudelleen.
Voi hyvin!
Lähetä kommentti