Noin viikko sitten alkaneet surulliset uutiset Japanista jatkuvat. Tilanne pahenee. Mietin usein tuttavaani Norikoa, josta en vieläkään ole kuullut mitään. Oman elämän pienet asiat, joista normaalisti kirjoittaisin, tuntuvat yhtäkkiä kevyiltä ja tyhjänpäiväisiltä. Juuri nyt en jaksa nostaa niitä esiin, vaikka elämän pitääkin jatkua täällä normaalisti kaikkine yksityiskohtineen.
Japani on pitkän historiansa aikana joutunut koville moneen kertaan. Jo muinaisissa tauluissa lumihuippuisen Fuji-vuoren viereen on usein maalattu vuorenkorkuinen vaahtopäinen hyökyaalto, mikä ainakin tavalliselle tarkkailijalle kertoo, että tsunameja on koettu kautta historian. Tämä ei tietysti lievennä tämän hetken katastrofin tunnelmia, varsinkaan, kun kyseessä on ainakin lähihistorian suurin onnettomuus. Kirsikankukkainen kuva Japanista on kadonnut ydinsäteilyn varjoon. Tämä onnettomuus ei saanut satakielilattioita varoittamaan etukäteen uhkaavasta vaarasta ja myös mielikuva modernin teknisen osaamisen edelläkävijyydestä on sekin saanut ehkä parantumattoman kolhun.
Mietin omaa matkaani Japaniin ja sitä kaikkea, mitä koin. Se oli yksi rikkaimmista matkoistani monessa suhteessa. Sain Kiotossa osallistua mm. juhlaan, jossa oli paikalla vanhan perinteen mukaisia geishoja. Upea kokemus. Ostin muistoksi kimonon, joka on siitä lähtien muistuttanut minua Japanista, kotini seinällä.
Kimono on tehty käsin, Kiotossa, arviolta noin sata vuotta sitten.
Kirjailussa on kauniita kohokuvioita ja paljon eri sävyjä.
Kirjailussa on kauniita kohokuvioita ja paljon eri sävyjä.
Tokiolaiselta kirpputorilta löysin vintage geishalaukun.
Ihastuin sen silkkiseen yksinkertaisuuteen, huolellisen tarkkaan työhön
ja mustan värin graafisuuteen.
Ja mikä ilo oli löytää se pienestä sivutastusta edellisen käyttäjän
pieneen paperikääröön kääritty puinen onnen ornamentti.
Käytän usein hillittyä ja eleetöntä geishalaukkuani.
Olen itse lisännyt sen sivutaskuun vielä työkaveriltani saamani origamin.
Laukku tuo joka kerta hyvän mielen ja se kantaa mukanaan monia tarinoita.
Kun tänään otin laukun esiin iltatilaisuuttani varten, ajattelin, että
maanjäristys-tsunami-ydinonnettomuus-tarina olisi voinut jäädä väliin.
Terveisin
2 kommenttia:
Oman elämän pienet asiat, joista normaalisti kirjoittaisin, tuntuvat yhtäkkiä kevyiltä ja tyhjänpäiväisiltä<-- niin totta
Japanista tulleet uutiset ahdistavat ja pelottavat. Tarvittiin vain pieni hetki ja moni asia oli toisin.
Uutiskuvat kertovat karua totuutta menetyksistä. Uutiskuvat panevat myös pohtimaan ydinvoimaa ja sen turvallisuutta. Mitä kaikkea onkaan vielä tulossa?
Japani on ollut koko aikuisikäni kiinnostuksen kohde. Izumi Tateno ja piano, Ikebana-kurssit sekä tanka- ja haikurunot. Olen aina ihaillut japanilaisten aitoutta ja pelkistettyä muotoilua.
Helppo uskoa, että Japanin matkasi oli yksi rikkaimmista. Upeita muistoja ja ostoksia. Laukkusi on oikea kirpputorin helmi.
Lähetä kommentti