Olin tänään työhöni liittyvässä seminaaritilaisuudessa, jossa käsiteltiin kulutustottumusten muutoksia. Terveellisen ja vastuullisen elämäntavan korostuminen on näkynyt jo jonkin aikaa, mutta sen rinnalle ehkä vielä vahvempana suuntauksena on nousemassa vapaaehtoinen kohtuullistaminen.
Länsimaalaisella ihmisillä on keskimäärin 10.000 tavaraa kotonaan ja buffet pöydät, tax-freet ja alennusmyynnit lietsovat meitä helposti hamstraukseen. Maailmamme on myös sairastunut nopeuteen. Pari vuotta sitten globaalisti katsottuna lanseerattiin uusi tuote joka kolmas minuutti, ja hissin käytetyin nappi on se, jolla saa oven suljettua nopeammin. Parfyymiteollisuus on poistanut tuotteistaan hitaasti avautuvia tuoksuja. Tulee mieleeni mainonnan urani alkuajoilta rekrytointiin liittyvä lentävä lause: "vinttikoira on liian hidas".
Ei siis ihme, että 70 % sairauksista on stressiperäisiä. Tarvitsemme rentouttavia hoitoja, meditaatiota ja personal organisereita selvittämään elämäämme sen ajautuessa umpikujaan.
Ihmiset voivat kaikkialla huonosti ja tämä on kääntymässä yleisenä trendinä vähemmän tavaraa ja enemmän aikaa arvostavaksi, yksinkertaisen elämän ihannoimiseksi. Selviä signaalit ovat hidastuminen ja kohtuullistaminen.
Miten mieluisaa! Vähemmän on enemmän! Meillä on mahdollisuus vaikuttaa kuluttamisellakin.
Valintamme voivat olla merkityksellisiä ja vapaaehtoisesti vastuullisia ihan kaikessa.
Seminaarissa mainittiin esimerkkejä myös globaalista vastuullisuudesta. Siitä, miten voimme kulutuksellamme vaikuttaa myös muiden ihmisten hyvinvointiin.
Miettiessäni kuvitusta tähän tekstiin, tuli mieleeni muutaman vuoden takainen visiitti Intiaan. Ostin pienestä Rathambhoren kylästä huivin, jonka kylän naiset olivat valmistaneet omassa kylään perustamassaan kutomossa. Tämä pieni yritys jakoi hyvinvointia koko kylään ja sen toimintaan osallistuivat käytännössä katsoen kylän kaikki naiset.
Minulla oli tunne, että ostaessani huivin juuri näiltä naisilta, enkä kasvottamasta delhiläisestä basaarista, autoin heidän pientä yhteisöään. Ei tullut mieleenkään tinkiä huivin hinnasta, vaikka se oli selvästi korkeampi kuin basaareissa. Kiedoin huivin onnellisena kaulaani intialaisittain edestä taaksepäin.
Vapaaehtoista kohtuullistamista kannattaen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti