lauantai 25. helmikuuta 2012

Jurmon kylä - lähimpänä merta

KIRJA JURMOSTA

Saaristomeren yllä lepää hernerokkasumu. Mieleeni nousee nuoruudesta suorastaan pelottava veneretki Hangon karikkoisilla vesillä vastaavassa sankassa sumussa. Onneksi nyt ovat jalat tukevasti maan pinnalla. Mutta onneksi kuitenkin saaristossa.



Jurmon sumu on pakko kuvata, mökin takana ihan lähietäisyydellä on avoin meren selkä, joka on aavemaisesti kadonnut kokonaan. Luen saarella, kuvan mökin naapurissa, Hannu Väisäsen lyhytproosan helmiä kirjasta Apuata. Hurmaavia ja todella mukaansa tempaavia katkelmia ranskalaisuudesta. Elämän sarkastisesta puolesta.

Pian otan taas välipalaksi katkemia toisesta kirjasta, joka on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Se on jurmolaisen kirjailijan Agneta Anderssonin hieno teos Jurmon kylä - lähempänä merta (alkuper. Jurmo by - närmast havet).

Angneta Anderssonin, sosionomin, kirjalijan ja toimittajan, juuret ovat Jurmossa ja hän on palannut saaren vakituiseksi asukkaaksi, kun saarelle saatiin sähköt ja nettiyhteys vuonna 1997. Ehkä juuri tästä syystä kirja rakentaa realistisen mielikuvan saaren elämästä sen historian eri vaiheissa. Kirjailijan omat lapsuuden tunnelmat ja omille juurilleen palaaminen ovat koskettavaa luettavaa. Kirja näyttää ihan kirjaimellisesti, miten tämä saari kietoo ihmisiä pauloihinsa, suorastaan lumoaa.

Kirjan teksteissä esiintyvät minullekin vuosien saatossa tutuiksi tulleet henkilöt ja paikat. Siksi kirjaan on ihana palata myös jokaisella visitillä uudestaan ja uudestaan. Olen ostanut kirjan sekä suomeksi että ruotsiksi. Ja välillä luen ruotsinkielistä versiota vain siksi, että sen kielessä on niin ihana, minulle vähän vieraampi tunnelma. Kirjan mustavalkoinen kuvitus täydentää mielikuvia ja sopii loistavasti kirjaan. Taitto on oma taideteoksensa.




Saaristomeren keskellä sijatseva Jurmon saari nousi ensimmäisen kerran esiin 1200-luvulla tanskalaisessa purjehdusreittiselostuksessa. Saari sijaistsee linnuntietä noin 200 km:n pässä kolmesta pääkaupungista, Helsingistä, Tukholmasta ja Tallinnasta. Jurmon sijainti on antanut sille vanhoissa kartoissa näkymän nimen, lähimpänä merta, iurima ultima.

Jurmo on osa Saaristomeren kansallispuistoa ja osa siitä on rauhoitettu lintujen pesimäaikaan. Saari on muodostunut jääkauden aikana hiekan ja soran kerrostumista ja se on  Salpausselän harjumuodostelman viimeinen osa. Saarella asuu ympäri vuoden kymmenkunta ihmisiä, vakituisia vapaa-ajan asukkaita on muutamia kymmeniä ja vuosittain saarella vierailee parikymmentätuhatta turistia, joista suuri osa on venelijöitä. Minä olen yksi vakiovieras... useamman kerran vuodessa.

Terveisin,


PS. Kirjailija Agneta Andersson bloggaa Jurmosta YLE:n ruotsinkieliselle
uutistoimitukselle teemalla Mitt Åboland, Agnetan blogiin pääsee tästä.

1 kommentti:

Miia kirjoitti...

Hei Marja,

Kivoja blogeja sinullakin täällä!
Tulin vain tännekin varuuksi kommentoimaan jos et enää näe vastaustani blogissani...eli liittymällä virallisesti lukijaksi, eli jäseneksi, olet mukana kahdella arvalla. En löytänyt sinua lukijalistastani. Minulle on kiva nähdä ketkä blogiani lukevat ja kiva kuulla että olet viihtynyt - tervetuloa jäseneksi :)
Hyvää viikonloppua sinulle!