Kun avaan kotona uutiskanavan, osaan jo odottaa, että olohuoneeseen vyöryvät väkivaltaisuudet Egyptistä, Irakista, Libyasta... Mutta ihan heti en arvannut joutuvani samojen hyökkäysten kohteeksi, kun istuin eilen kiireisen työviikon jälkeen oopperan permannolle seuraamaan Händelin barokkioopperaa Julius Caesar ja ajattelin rentoutua musiikin parissa.
Heti alkuun huomasin joutuneeni sotatanterelle ja paikoin permannon 3. riviltä katsottuna kidutus- ja silvontakohtausten raakuus oli sitä luokkaa, että ennen esitystä nautittu shampanja pyrki takaisin kurkkuun. Silmät oli suljettava. Ainakin silloin, kun voittaja söi uhrinsa silmän.
Joillekin alun kohtaukset olivatkin liikaa. Muutama istuin eturivin penkeillä jäi tyhjäksi väliajan jälkeen.
Yleisöä ei säästelty siinäkään, kun nykyaikainen sodankäynti vyöryi näyttämölle modernin tekniikan avulla. Näytettiimpä sekin, miten uutiskuvat kautta maailman välittävät tätä visiota miljooniin koteihin reaaliajassa.
Olohuoneissa sotauutiset ovat jo menettäneet merkitystään. Ne toimivat perheiden arjen normaalina taustahälynä, näyttämöltä nähtynä niihin on pakotettu reagoimaan omalla kehollaan, ajatuksillaan ja tunteillaan. Hyvä niin. Että edes ooperassa.
Julius Caesarin ajoista vain vallanpitäjät ovat vaihtuneet ja eteenpäin on menty vain varusteissa ja sotetekniikan tuhovoiman kehittämisessä. Ohjaaja haluaa maalata kuvan sodan järjettömyydestä ennen ja nyt. Ja onnistuu. Rynnäkkökivääreiden piiput tai mahtipontiset laservalot suunnataan välllä pelottavankin suoraan kohti yleisöä.
Mietin, mitä merkitsee se, että ylimmän vallan pitäjät ovat kontratenoreita, pieniä ja särmikkäitä. Ja heidän tukenaan julisevät sotapäälliköiden bassot ja bassobaritonit.
Naisten tasa-arvoisuudesta on turha puhua. Oopperan naiset ovat pelinappuloita, joilla vallanpitäjät käyvät kauppaa keskenään tai viihdyttävät itseään, vaikka kutsuvatkin sitä rakkaudeksi. Haaremiin tai vankileirille joutuvat kaikki naiset. Myös juonittelevat Kleopatra pysyy vallan kahvassa seksin avulla. Ja jotain merkitsee sekin, että naisia puolustaa ja auttaa jounitteluissa transvestiitti.
Barokkiooppera on myös hauska. Kauhukuvien keskellä yleisö saa nauraakin. Caesarin pyöriessä rakkautensa hurmiossa, oopperan lavalle nousevat Gallian armeijan supermiehet Asterix ja Obelisk. Taustakuvassa pörrää lintuja, jota eivät ole kovin angrejä. Ihan heti ei tätäkään näkyä osannut kuvitella Händelin vaikean aarian taustalle.
Lopussa yleisö osoittaa suosiotaan bravo-huudoin. Kommenteista kuuluu mielipiteiden kaksijakoisuus. Yleisön joukossa vilahteli Suomen talouselämän vaikuttajia, ministereitä, puolue-eliittiä sekä kansainvälisesti arvostettu ja palkittu rauhansovittelijamme. Olisipa ollut mielenkiintoista kuulla heidänkin tuoreet kommenttinsa tämän vanhan oopperan merkityksen siirtämisestä nykyajan yleisön maailmaan.
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti