tiistai 14. helmikuuta 2012

Hyvää Ystävänpäivää!

HAPPY VALENTINE'S

Huomasin eilen illalla, että tänä vuonna ystävänpäivä yllätti minut. Postilaatikkoon oli tullut ihana vaaleanpunainen kortti, jossa oli pehmoiset ja pörröiset ystävyyden terveiset. Ilahduin ja samalla ajattelin hups! Joko ne olisi pitänyt lähettää?

Lohduttauduin sillä, että hyvä ystävyys kestää senkin, että välillä on hiljaiseloa. Hyvä ystävä on aina olemassa. Tämä sai minut yhä syvemmälle pohtimaan ystävyyttä ja ystäviäni.
Onneksi olin heräteostoksena tarttunut kaupassa oleviin sydänleivoksiin. Päätin siis tänä aamuna tarjoilla kuopukselleni ystävänpäivän aamiaisen - terveellisyysnäkökohdat unohtaen. Ja hyvä niin. Huomasin, että kuopus oli illalla rakentanut monia pieniä, kauniita paketteja vietäväksi kouluun, omille ystävilleen.



Kuopuksen puuhailut sekä ystävänpäiväkorttini ystäväruno
saivat ajatukseni kouluaikaan. Kuka vielä muistaa, kun liimattiin
kiiltokuvia kauniiseen kirjaan tai vihkoon ja pyydettiin sitten ystäviltä runoja?
Ihaninta oli saada itse valita, minkä kiiltokuvan viereen kirjoitti.

Enkeli lentää liihottaa...
Ole ystävä minulle...
Ystävyys on kuin pikkuinen ukko....
Kun kirppu puree sinua...
On taivaan yrttitarhassa...


Tätä aikaa seurasivat "modernit" ystäväkirjat, joihin koottiin ystävien ja
koulukavereiden kuvat ja tietoja.
Lempivärit, lempiharrastukset, lempiruoat...
Ja nykyisin tätä tehtävää hoitaa reaaliajassa Facebook:).


Ystäväni Maija Paavilainen on tehnyt monta, monta ajatuksia herättävää kirjaa.
Ne ovat ihania ja puhuttelevia kaikki. Yksi on nimeltään YSTÄVYYTTÄ.
Tänään rohkenen lainata Maijan kirjasta ystävänpäivätervehdyksen:
"Ystävän muistaa, vaikka hän ei olisi kaiken aikaa muistuttamassa"

Oikein hyvää Ystävänpäivää!

Terveisin,


2 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Ystävätervehdys tänäkin päivänä, Marja. Uudelleen löydetty ihminen vuosikymmenten jälkeen on mielenkiintoinen ystävyys. Kuinka paljon olemme muuttuneet ja mitä meistä on jäljellä siitä mitä joskus olimme. Jotain tuttua, mutta paljon uutta, jonka nimeäisin hyväksi, elämän maustamaksi aikuisuudeksi.
Matkalla Pieksämäelle, sinne Jäppilän kulmalle, tervehdys Kaisalta.

Marja B. kirjoitti...

Hyvin kieytetty... elämän maustamaksi aikuisuudeksi. Juuret ovat myös arvokkaat. Ja siksi mekin varmaan juurillamme aina vierailemme, rakkaittemme luona.