maanantai 21. marraskuuta 2011

Kaupungin dramaattinen tarina

BERLIINI


Viikonlopun pyrähdys Berliiniin oli vaikuttava. Voi melkein sanoa, että mikään muu kaupunki ei ole tehnyt minuun niin syvää vaikutusta olemuksellaan.

Ensiksi kaupunki tuhoutui kohtalokkaasti maailmansodan pommituksissa Hitlerin päämajana. Ja vain muutamia vuosia sodan päättymisen jälkeen kaupunki jakautui kahtia kylmän sodan näyttömöllä. Viisikymmentä vuotta sitten tämä tragedia sai merkikseen muurin, joka jakoi maailman ja monen monta ihmiskohtaloa. Pienenä tyttönä itkin saksalaisen soitonopettajan surusta. Ja juuri ennen vanhimman tyttäreni syntymää itkin maailman mukana siitä ilosta, että Berliinin muuri on murtunut.

Vasta viime viikonloppuna pääsin itse konkreettisesti tälle näyttömölle ja huomasin taas kyynelten kipuavan silmäkulmaan yhden jos toisenkin kerran. Muuri ja sen tarina liikutti minua. Yllätyin itsekin. Tutustuin muurin historiaan monesta eri näkökulmasta: historiallisilla muistomerkeillä, muurimuseossa, Berlin Story -kirjakaupassa (Unter den Linden 49) kymmenien kirjojen, videoiden ja valokuvien äärellä ja lopulta aiheesta tehdyssä musikaalissa.


155 km pituinen muuri rakennettiin Länsi-Berliinin ympärille. Se koostui 3,6 m korkeista ja 1,2 m leveistä teräksellä vahvistetuista, 2,6 tonnia painavista betonielementeistä.


Muuriin syntynyt katutaide kertoo monta tarinaa. Vihaa, kaipuuta, turhautumista, luvuttamista... mitä kaikkea - voiko edes arvata.




Yli viisituhatta onnistui pakenemaan muurin ohi. Osa muurin alle kaivetun tunnelin kautta, jotkut kuumailmapallolla lentämällä, kaiuttimeen kätkeytyneenä tai vartavasten pakoon rakennettujen autojen rakenteissa. Pakoon kuolleita uhreja syntyi yli kaksisataa.


Ainoa rajanylityspaikka ulkomaalaisille oli legendaarinen Checkpoint Charlie, joka on tuhansien kyyneleiden palatsin, Trennenpalastin lisäksi ainoa yhä kaupunkikuvassa säilytetty muisto.




Opiskelijat ylläpitävät pientä bisnestään seisomalla sotilaspuvussa vartiossa ja antamalla halukkaille aitoja muurin ajan rajanylitysleimoja passiin. Kaikkiaan tarvittiin seitsemän eri leimaa, jos mieluili vaikkapa itäberliiniläisiä sukulaisiaan tapaamaan.


 Checkpoint Charlien luona on vielä jäljellä myös rajalinjasta kertova kyltti.



Surullisesta historiastaan huolimatta Berliini on yhdistymisensä jälkeen, kahdenkymmenen vuoden aikana onnistunut tekemään aivan uskomattoman come backin maailmanluokan moderniksi pääkaupungiksi. Huippuarkkitehtien työn jälki ja Saksan nousu talousmahtina näkyy katukuvassa.


Terveisin,

2 kommenttia:

Marjatta kirjoitti...

Vaikuttava ja upea Berliini, sitä kaupunki on.
Muuri, Checkpoint Charlie, Holocaust-muistomerkki sekä monet muut historialliset paikat ovat näkemisen ja kokemisen arvoisia. Berliini on kaupunki, jossa samaan aikaan katselee silmillään ja tuntee sydämessään.

Marja B. kirjoitti...

Hyvä ilmaus tuo "katselee silmillään, tuntee sydämessään." Monta kertaa turistina asioita tarkastellessa jää "tuntee sydämessään" -kokemus pois. Mutta ei Berliinissä!