Teimme kuopuksen kanssa visiitin Porvoon pieneen sulkaatehtaaseen. Kuumalla säällä visiitti helpotti myös meidän oloamme. Suklaatehtaan lämpötila täytyy tunnutusta syystä pitää alhaisena tehokkaan ilmastoinnin avulla. Yhdeksän neliön pikkupuodissa ilmastointi oli niin tehokas, että huomasin sen suorastaan nopeuttavan päätöksentekoamme.
Herkullisen vaaleanpunainen, osin 1700-luvulta peräisin oleva puutalo
kätkee sisälleen oikeita käden ja makujen taitajia.
Suklaamestari Peter Westerlund on pyörittänyt tehdasta noin kuuden vuoden ajan vaimonsa Miian kanssa.
Peter valmistaa jokaisen suklaan omin käsin, kahdenkymmenen neliön tuotantotilassa,
ja pitää sarjat pieninä, jotta konvehtien tuoreus on varmasti taattu.
Valikoimaan kuuluu 80 erilaista konvehtimakua, joita valmistetaan vaihdellen sesonkien mukaan.
Kaikki tuotteet syntyvät aidoista raaka-aineista, keinotekoisia makuja ei tunneta.
Me maistoimme tällä kertaa lakritsisuklaata ja ostimme testilevyksi eriskummalliselta
kuulostavaa suolasuklaata. Parempaa, kuin nimensä antama vaikutelma.
Ei kuitenkaan minun suosikkini, sillä kuulun liian suolan vastustajiin.
Kesän kunniaksi valitsimme kotiin vietäväksi kotoisilla marjoilla täytettyjä konvehteja:
valkosuklaata ja mansikoita, tummaa suklaata ja vadelmaa sekä maitosuklaata ja mustikkaa.
Maistuivat ihanilta terassilla, vahvan kahvin kera.
Kahta konvehtia enempää ei tee mieli. Maku on taivaallinen, mutta samalla todella täyteläinen.
Terveisin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti