Vanhin tyttäreni ostaa minulle joka vuosi, alkukesän ensimmäisinä hellepäivinä rautayrtin. Niin nytkin.
Ilolla aina odotan yrtin ilmaantumista vain ja ainostaan sille varattuun saviruukkuun.
Ehkä sairaanhoitajaksi opiskeleva tyttäreni on kuullut, että rautayrtillä on muinoin desinfioitu haavoja. Ja enkä hän suurena kelttikulttuurin ystävänä tietää myös, että yrtti on ollut druideille pyhä ja sen on uskottu ajavan pois pahoja henkiä. Tiedä häntä. Minulle kukka on tyttäreni huomion osoitus ja siksi suuri ilonaihe.
Milloin rautayrttini on ollut tumma lila, milloin kirkkaan punainen tai puhtaan valkoinen, milloin pinkki.
Tänä vuonna se on kauniin kaksivärinen. Iloinen ja tarmokas.
Tänä vuonna se on kauniin kaksivärinen. Iloinen ja tarmokas.
Ja ihan kohta se saa virkistävän viileää vettä tänään ostetulla kasteluletkulla.
Letkulla, jonka väristä en sano mitään.
Pihaterveisin + 30 asteesta,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti