sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Sibeliustalon upea balettikonsertti

BALETTIMUSIIKKIA

Olin eilen kuopukseni kanssa Lahden Sibeliustalolla juhlakonsertissa. Hieno sali, hieno orkesteri, upeat tähtitanssijat ja upea seura: kouluaikainen ystävättäreni, joka oli kutsunut meidät nauttimaan baletti-illasta nuoruuden harrastuksen kunniaksi.
Tanssimme muutaman vuoden yhdessä balettimesteri Lauri Vesannon koulussa, missä opimme arvostamaan täsmällisyyttä ja sitkeyttä. Ihan hyviä taitoja, vaikka meistä ei tanssijoita tullutkaan. Rakkaus balettiin kuitenkin syttyi ja on siirtynyt kummankin kohdalla myös seuraavalle sukupolvelle.

Sibeliustalon konserttisalia itseään on verrattu soittimeen ja sen akustiikkaa on pidettty suorataan ihmeenä. Sali oli myös värimaailmaltaan hienostunut, ja Sinfonia Lahti -orkesterin astuessa lavalle salin grafiitinharmaat ja vanhan jousisoittimen punaiset sävyt saivat vielä lisäeloa naissoittajien esiintymisasun pitkistä, hohtavista hameista. Balettimuusikista koostuvaa juhlakonserttia johti Markus Lehtinen.

Illan klassisin esitys oli Tšaikovskin Joustsenlammen viimeinen näytös. Kansallisbaletin tanssijat Minna Tervamäki, Nicholas Ziegler ja Yusuke Hikichi loihtivat lavalle taidokkaasti henkeä salpaavan dramaattisen tunnelman velhon, Sigfirid-prinssin ja joutsenprinsessa Odetten rakkaudesta ja kuolemasta ilman lammen rannan lavasteitakin.

Ilta huipentui mieleenjäävinpään esitykseen - osaan Jorma Uotisen Tšaikovskin 6. sinfoniaan luomasta Ballet Pathétiquesta. Minna Tervamäki nousi lavalle sinisenä ballerinana kuin Giselle menneisyydestä tanssimaan ja muistelemaan liikkeitään. Todella koskettavaa. Tässä esityksessä kiitos kuuluu myös maskeeraajalle ja valaisijalle, jotka saivat balleriinan ilmeeseen todellisen historian havinan. Lavasteita ei tarvittu.

Lahtelainen kotiyleisö ja pääkaupunkiseudulta tulleet, monet baletin ystävät olivat haltioissaan. Konsertin voi katsoa myös netistä 26.1-16.2.2011 osoitteessa http://www.classiclive.com/.
Sibeliustalon arkkitehtuuri on kunnianosoitus suomalaiselle metsälle ja modernille puurakentamiselle,
Vesijärven rannan vanhat, tiiliset teollisuusrakennukset jätettiin antamaan modernin rakennuksen
ilmeeseen historian syvyyttä.
Taide-elämyksestä vieläkin haltioituneena,

2 kommenttia:

Marjatta kirjoitti...

Tämä postaus herättää lämpimiä muistoja. Asuimme 80-luvulla muutaman vuoden Kuopiossa ja tyttäreni kävi Vesannon balettikoulussa Niiralassa. Tarkkaa paikka enää muista. Monet ovat ne tunnit, jotka olen istunut takahuoneessa odottamassa. Tytär jatkoi tuntejaan Helsingin Tanssiopistossa lukioluokillakin ja vaihtoi sitten moderniin tanssiin. Ei hänestäkään tullut balettitanssijaa, jossain vaiheessa harmitteli sitä.

Lahden Sibeliustalo on mahtava, olen ollut siellä konsertissa. Hämeenlinnasta on kohtuullisen lyhyt matka. Toisekseen Lahden orkesteri vierailee usein täällä Verkatehtaalla. Täytyy katsoa baletti-ilta linkistä, kiitos paljon vihjeestä Iso kiitos!

Marja Bruun kirjoitti...

Hauskaa! Helsingin Tanssiopistoon kulki minunkin tieni opiskelun myötä ja klassinen baletti vaihtui jazzbalettiin.
Minulle tosin oli jo varhain selvää, että en ole ballerina-ainesta. Mutta tanssi oli innostava tapa harrastaa liikuntaa.
Nyttemmin olen sitten istunut takahuoneissa tytärtäni odottamassa:)