Glassikon isäntänä
toimii Michelin-kokki Samuli Wirgentius, joka rakensi ravintolan perheensä entiseen
kotiin. Wirgentius on porvoolaistunut joitakin vuosia sitten ja vaikuttanut myös kaupungin muissa ravintoloissa. Oma Glassikko syntyi, kun oli sen aika.
Myös tänään isäntä oli itse töissä, pelmahti ovella vastaan kokkiasussaan.
Vanhan puutalon henki on läsnä pienissä ravintolasaleissa. Kakluunit korostavat tunnelmaa.
Koska salit olivat täynnä brunssivieraita, päätin olla ottamatta valokuvia sisätiloista.
Ovesta sisään tullessa astutaan kahvila- ja jäätelötiskin ääreen.
Glassikko tarjoilee lounasta tiistaista torstaihin. Perjantai
on pyhitetty pizzalle ja viikonloppuisin, lauantaina ja sunnuntaina saa brunssia
kymmenestä neljään. Osuimme tänään paikalle brunssiaikaan, mutta halusimme tällä
kertaa nauttia vain kahvitarjoilusta. Sekin onnistui. Ja yhden hienoimman kevätpäivän kunniaksi päätimme nauttia kahvit ulkona terassilla. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna!
Terassilla on upea näköala vanhaan kirkkoon ja kellotapuliin. Kadulle pystytyt pöydät ovat osa säätely-Suomea. Terassirakennelmaa niiden alle ei ole saanut rakentaa. Alue on rajattu kukkaistutuksin. Ajotie vähentää viihtyisyyttä, mutta aurinkoinen tunnelma korvaa puutteen. Kaikki pöydät täyttyvät kahvittelijoista.
Kahvilan makealla listalla oli klassikko Tarte tatin. Ja
modernimpi tuulihattu French Breast, joka vei mokan ja pähkinän makumaailmaan. Ja tietysti talon oma Porvoon
jäätelötehtaan jäätelö, johon Glassikko nimikin viittaa.
Graavilohileipä rakentui makealle, tummalle saaristoleivälle, perunapedille
ja sai päälleen vielä uppomunan. Maistui herkulliselta. Ja runsaudessaan tuntui jo lounaalta.
Kahvit tarjoiltiin kauniista vanhan ajan posliinikupeista - Glassikon
tyyliin sopien.
Jäätelöannokset näyttivät olevan suosiossa. Itse päätin taas kesän koittaessa palata
herkuttelemaan sellaisella. Ja tietty koko brunssille, sopivan hetken tullen.
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti