Ravintolavieraiden toiveita seurataan Kittilässä tarkasti. Ei siis ihme, että monen Levin kävijän sydämen vienyt Valkea Vaadin on palannut kylän ravintolakartalle.
Hullun Poron seitsemäntoista ravintolan ruokatuotannosta vastaava Timo Nieminen kertoi noin vuosi sitten tekemässäni haastattelussa, että ravintoloiden konsepteja uudistetaan ja aika ajoin jopa kierrätetään. Valkea vaadin muuttui joitakin vuosia sitten Ämmiläksi, lappilaisten mummolaksi. Se kuitenkin palasi viime kaudella Levi Torille ja korvasi kodikkaalla konseptillaan hienostuneen Kultaisen Poron, jonka aika oli siirtyä jäähylle.
Olin tästä muutoksesta erittäin tyytyväinen ja nyt vihdoin pääsin taas nauttimaan suosikkiravintolani taitavasti valmistetuista luomuksisa ja niihin huolella valituista viineistä.
Päivikki Palosaaren omistaman Hullu Poro -maailman keskeisiä arvoja ovat lappilaisuus ja elämyksellisyys. Molemmat oli helppo kohdata konkreettisesti pikaisen Lapin visiittimme viimeisenä iltana.
Huovitettu, omaperäinen ruokalista kätki sisälleen parhaat palat pohjoisen riistaa,
lähivesien tuoreen kalasaaliin ja tunturimaisemissa kypsyneen marja- ja sienisadon.
Oma alkupalani oli kermainen hummerikeitto rapukroketin ja piparjuuren kera.
Hurmaavaa. Kuvittelen mielessäni, että hummeri on ruotsalaista. Maku vie tosin myös norjalaisen kuningasravun maailmaan.
Kumppanini valitsi miedosti savustettua ja pikkelöityä tunturirautua, koivujäätelöä,
mallasta ja marinoitua kurkkua.
Annos tarjoiltiin Lompolon nimellä, mikä merkitsee joen uoman varrelle syntynyttä järvimäistä suvantoa. Ja siinähän se lepäsi rauhaisa lampi lankulla koko komeudessaan.
Välillä silmät seikkailivat sisustuksessa. Kuluneilla seinälaudoilla oli varmasti jokin historia. En halunnut nähdä niissä mitään uusvanhaa. Ja ainakin hyllyjen esineistö oli elänyt elämää lappilaisessa arjessa. Seinällä olleesta valokuvasta löysin yhteläisyyksiä ulkosaariston maisemaan.
Tunturin "marjapiiras" Gaissa sisälsi puolukkaa, mustikkaa, karpaloa ja hillaa. Suuren tunturin päällä olevaa sulamatonta lunta (gaissaa) edusti hillasorbetti. Erityisesti ilahdutti se, että piiras oli innovatiivinen kulhototeutus. Elämys.
Lapin marjamakujen kimara oli myös kaunista katseltavaa.
Herkullisen ja elämyksellisen aterian jälkeen oli oikea hetki siirtyä nauttimaan
Lapin uskomattomasta valosta.
Mielessä kuitenkin ajatus: Valkeaan vaatimeen on palattava!
Lapin uskomattomasta valosta.
Mielessä kuitenkin ajatus: Valkeaan vaatimeen on palattava!
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti