lauantai 23. huhtikuuta 2011

Lankalauantaina syntyvät pasha ja kulitsa

JUHLAVALMISTELUJA

Pääsiäinen päättää monessa maassa ja monen henkilön kohdalla pitkän paastoajan. Ja vaikka ei olisi paastonnutkaan, voi pääsiäisenä nauttia syyllisyyttä tuntematta ihanista perinneherkuista.

Meidän perheessä lankalauantaina kuhisee keittiössä. Jo aikaisin aamulla koottiin puinen pashamuotti ja kiiruhdettiin saamaan pasha valumaan. Tämä perinne on kuulunut pääsiäiseen niin kauan, kun olen asunut omassa huushollissani.


Nykyinen pashamuottimme on nuorimman tyttäreni. Hän on saanut sen lahjaksi
kummitädiltään, jonka sukujuuret ovat Laatokan Karjalassa.
Muotin sisäpuolelle oli kaiverrettu XB - Xpuctoc bockpece,
mikä tarkoittaa Kristus on ylösnoussut.


Tänä vuonna innostuin löytäessäni ortodoksisen keittokirjan, jossa huomasin olevan Laatokan Valamon pashaohjeen. Uuden Valamon igumeni Sergei oli luovuttanut
tämän perinteikkään reseptin kirjan tekijälle.
Hinkuni tosin vähän heikkeni, kun luin tarkemmin reseptiä: 15 kg rahkaa, 90 kananmunaa....
Oikein huvitti. Reseptistä syntyi 30 pashamuotillista. Tietty. Koko porukalle:).


Tarkemmin kirjaa tarkasteltuani huomasin, että onneksi uuden Valamon keittiömestari Tapio Mäkitalo oli pienentänyt reseptin myös tämän päivän perheyhteisöjä varten.
Löytyipä kirjasta jopa modernin kevytpashan resepti.
Päätin kokeilla tuota perinnereseptiä, kuitenkin.


Raaka-aineita ei reseptissä säästellä: munankeltuaisia, sokeria, rahkaa, voita ja kermaa
kuumennetaan liedellä muutaman minuutin ajan lähes kiehumapisteessä.
Tämä on kriittinen työvaihe, sillä kiehuminen pilaa seoksen.
Kuumennuksen jälkeen seos jäähdytetään.


Jäähtyneeseen seokseen lisätään sitruunankuori, mantelirouhe, rusinat ja kirsikat.
Ja seos kaadetaan harsotettuun muottiin valumaan ja tiivistymään painojen alle.
Kokemus on osoittanut, että puoli vuorokautta on minimiaika valutukseen.
Valunut pasha kumotaan muotistaan vadille. Se koristellaan esimerkiksi pääsiäismunilla.
Meillä on ollut myös tapana laittaa pashan huipulle elävä ruusu.



Toinen perinneherkku on sitten pääsiäispulla - kulitsa. Siihenkin päätettiin tänä vuonna kokeilla Laatokan Valamon perinnereseptiä. Kulitsataikina muistuttaa tuttua pullataikinaa. Se tehdään maitoon ja kohotetaan hiivalla. Sokein runsas määrä, mantelit, korintit ja sahrami tekevät siitä erityisen pääsiäispullan.




Kuopuksen kummitäti on opettanut meidät letittämään kulitsan reunukset mummoltaan saaman perimätieto-ohjeen mukaan. Ja tämäkin pääsiäisherkku kruunataan XB-kirjaimilla. Oleellista on muistaa ottaa letti- ja kirjaintaikina erilleen ennen manteleiden ja korinttien lisäämistä.


Nämä herkut kannetaan lopuksi keskiyön juhlapöytään - jälkiruokina.
Pashan ja kulitsan tarkemmat reseptit löytyvät tästä,


Musiikissa passiot ja sielunmessut ovat nyt  jääneet taakse.
Pääsiäisyönä soi Händelin Messias-oratorio.

Hyvää pääsiäistä toivottaen,

2 kommenttia:

Anne-May kirjoitti...

Voi tavaton, miten silmäni lepäävätkään ottamissasi valokuvissa ja tunnelmassa. Itsekin pääsiäisperinteitä vaalien perheen yhteisen pitkäperjantai-aterian muodossa, ties kuinka monennen kerran. Lammas ja pasha kuuluvat aina aterialle.

Marja Bruun kirjoitti...

Ihanaa kuulla sinusta! Tiettyjen perinteiden vaalimisesta on tullut tärkeitä, vaikka välillä tuntuu, että ajatukset lentävät liiankin modernisti. Ne traditiot, joita lapsetkin odottavat ja arvostavat ovat kuitenkin jääneet pysyviksi. Niissä syntyy aina myös ihana perheyhteyden tunne, ihan niin kuin teillä pitkäperjantaina.